Lapsi povellasi, taivas päällä maan.
Häntä katsellessa arki katoaa.
Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.
Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.
- Hilja Aaltonen-
Toivottavasti vielä joskus voin yhtyä runon sanoihin, ymmärtää mitä runon kirjoittaja sanoillaan tarkoittaa ja kokea tuon sanoinkuvaamattoman tunteen.
Tällä hetkellä voi vain yrittää pitää yllä uskoa siihen, että vielä jonakin päivänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti