Viidakossa, näin viidakossa...

Nimittäin vakuutusviidakossa.

Tykkään järjestellä ja suunnitella asioita etukäteen. 

En pidä itseäni kovinkaan spontaanina.

Selailimme mieheni kanssa vauvavakuutuksia tässä eräänä päivänä.

Vakuutuksen voi ottaa jo 2-3kk ennen vauvan syntymää, joten ei siihen nyt niin kauaa enää ole.

Eihän?
Vakuutuksen haluaisimme joka tapauksessa ottaa.

Selailin blogikirjoituksia aiheesta.

Käytimme vakuutusyhtiömme vakuutuslaskuria.
Luimme.
Vertailimme.

http://www.vauvavakuutus.com/vakuutusvertailu/ -sivulla oli vertailua aiheesta. 

Aineisto kylläkin on vuodelta 2008.

Huhhuh.
Varsinainen sademetsä!

OP Pohjolan vakuutus kuulosti parhaimmalta nopeasti silmäiltynä.
Miinuksena tähän mennessä löydettiin se, että ilmeisesti esim. atooppisen ihon hoidossa Pohjolan vakuutus ei korvaa perusvoiteita, vain lääkevoiteet.
Itselläni on atooppinen iho, joten riski vauvan atopialle on olemassa.

Tänään rv 14+5

Kuinka te muut olette selvittäneet/aiotte selvittää tienne vakuutusviidakosta?
Millaista viidakkoveistä tarvittiin?
Kokemuksia vakuutuksista ja vinkkejä kaivattaisiin!

#yksiviidestä?

Lapsettomien Lauantai, #yksiviidestä -kampanja ja raskausaika ovat saaneet pohdiskelemaan erinäisiä asioita. 

"Lapsettomuudella (infertiliteetillä) tarkoitetaan sitä, että raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa, vaikka yhdyntöjä on ollut säännöllisesti."(Terveyskirjasto)

Olen pohtinut viime aikoina, voiko lapsettomuutta määritellä muulla tavalla?

Mielestäni lapsettomuus on yleisen määritelmän lisäksi myös kokemusperäistä.
Itse koin vahvasti olevani lapseton, kun vuosi yrittämistä tuli täyteen.
Toki täytin myös em. määritelmän.
Toive lapsesta oli ollut vahva jo pitkään.
Se oli minun kokemukseni, tunsin itseni lapsettomaksi.

Entä mikseivät kaikki koe olevansa lapsettomia, vaikka lasta olisi toivottu jo pidempään?
Mikseivät kaikki koe samoin?
Ehkä juuri siksi, että olemme erilaisia.

Emme kuitenkaan saisi väheksyä toisen kokemusta/kokemattomuutta.

Voiko joku kokea olevansa lapseton, vaikkei täytä virallista määritelmää?
Joku voi olla toivonut lasta alle vuoden, mutta kokee silti jo itsensä lapsettomaksi.
Toisella ei välttämättä ole elämässään vielä puolisoa/miestä, jotta voisi saada lapsen/tulla raskaaksi.
Halu saada lapsi ja toive äitiydestä on kuitenkin saattanut olla olemassa lähes koko elämän.

Ei se tee heistä mielestäni vähempää lapsettomia.

Katoaako lapsettomuuden tunne raskauduttua tai lapsen synnyttyä?
Tähänastisella kokemuksella sanoisin, että ei.
Tunne säilyy mukana luultavasti vielä pitkään.
Se on pelkoa kaikesta, mitä voi mennä pieleen.
Onnea siitä, että olimme niin siunattuja, että hoidot tehosivat nopeasti.
Muistoja polusta, jonka kuljimme läpi.

Bebe Np-ultrassa

Np-ultrassa Bebe vilkutteli jalallaan meille. <3

Tärkeimmät strategiset mitat:
Pääperämitta: 48,11mm
Niskaturvotus: 1,08mm

Niskaturvotus näytti siis siltä kuin pitikin. 
Muistaakseni ultraaja sanoi, että sen pitäisi olla alle 3mm. 
Tarkkoja viitearvoja en löytänyt helposti netistä. 
Onko jollain faktatietoa arvoista?

"Sikiö liikkuu vilkkaasti. Kallon muoto normaali. Neuraaliputki ja vatsanpeitteet vaikuttivat ehyiltä. Sydämen syke +, kammiot. Rakko, ventrikkeli ja raajat näkyvät. Lapsivettä norm määrä. Ruskuaispussi näkyi.

Down oireyhtymän ikäriski: 1:1200
Downin riskiluku: 1:57 000
Ei kohonnutta riskiä Downin syndroomaan, jatkotutkimuksia ei pidetä aiheellisina."

Verikoeseulontojen tuloksetkin oli kirjattu omakantaan.
Niissä kaikki ok eli Bebe näyttää kasvavan normaalisti <3

Huomenna olisi taas neuvolakäynti. 
Pitää yrittää aktivoitua taas tässä kirjoittamisessa.