8. lokakuuta 2016

Rasittumassa sokerista

Sokerirasitushan oli jo ajat sitten, mutta pitää nyt siitäkin kirjoittaa muistiin itselleni jotain.
Etukäteen jännitin ehkä eniten verinäytteen ottoja.
Neulat.
Ei mun juttu.
Onneksi Emla:t on keksitty puuduttamaan.
Toiseksi pelkäsin oksentavani litkut pihalle.


Aamulla hieman hermostuneena vaelsin labraan.
Labrahoitaja kutsui onneksi ajallaan näytteenottohuoneeseen ja otti ensimmäisen verinäytteen.
Sitten tuli se ällöttävä osa.
Sokerilitkun juominen.
Ystävältäni olin kuullut, että hänellä litku oli ollut appelsiini-cola Grandin makuista.
Ajatus colasta oksetti valmiiksi.
Onneksi tämä litku oli eri valmistajalta.
Ei sekään hyvää ollut.
Maku muistutti Mountain Dew:ta.
Paljolla lisäsokerilla.
Ja huoneenlämpöisenä.
YÄK!
Sokeria oli niin paljon, että juodessa litku tuntui polttavan kurkkua.
Join litkun kuitenkin niin nopeasti kun pystyin.

Sitten odottelemaan ja kuluttamaan aikaa nettitv:n pariin.
Onneksi oli hyvistä sarjoista jaksoja säästössä katsottavaksi.
Puolen tunnin jälkeen tuli vähän etova olo, mutta hengittelyllä ja ajatuksensiirrolla se meni ohi.
Tässä vaiheessa otettiin toinen verinäyte, kun tunti oli kulunut.

Vielä toisen tunnin kulutin nettitv:tä katsellen ja odotin, että pääsen syömään jotain kunnon ruokaa.
Ja vihdoin viimeinen verinäyte.

Tulokset sain seuraavana päivänä neuvolakäynnillä.
Paastoarvo 5.2 mmol/l (Raja-arvo 5.3 mmol/l)
1 Tunti       7.4 mmol/l (Raja-arvo 10.0 mmol/l)
2 Tunti       5.4 mmol/l (Raja-arvo 8.6 mmol/l)

Eli kaikki normaaleja arvoja.
Huh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti