18. lokakuuta 2017

Kukkuu arjen keskeltä

Mitähän kaikkea tässä välissä on tapahtunut..?!

Tänään rv 11+2.

Lähdetään liikkeelle kaukaa.
Viisi viikkoa sitten oli varhaisultra.
Jännitti istua taas odottamassa aulasssa omaa vuoroa.
Asiaa ei auttanut, että matkalla sisälle meitä tuli vastaan vuolaasti itkevä raskaana oleva nainen miehensä kanssa.
Kauhukuvat piirtyivät mieleen.


Lääkäri kutsui sisään.
Hän näytti tutulta.
Tajusin, että kyseinen lääkäri teki minulle alunalkaen lähetteen lapsettomuuspolille tutkimuksiin.
Kertoessani lääkärille tämän, hän oli iloinen, että meidän polku sai onnellisen lopun.

Vastaanoton aluksi lääkäri kysyi, oliko minulla tiedossa syy, miksi ultraaika oli annettu jo näin aikaisin (6+3).
Sanoin itsekin ihmetelleeni, miksi kutsu ultraan tuli niin aikaisille viikoille.
Ilmeisesti joku polilla on kirjoittanut lähetteen epäselvästi ja sitten seuraava on siitä laskenut viikot hieman pieleen.
Lääkäri varoitti, että voi olla, ettei syke vielä näy ja joudumme tulemaan uudestaan.
Ultratessa syke onneksi näkyi kuitenkin jo <3
Meidän pojasta tosiaan tulee isoveli <3 
Meidän rakkaat <3


Vointi on ollu aivan toisenlainen kuin esikoisen raskaudessa.
Pahoinvointi alkoi pian varhaisultran jälkeen.
Huono olo jatkuu puolet päivästä.
Aamupäivästä ei tee mieli lähteä minnekkään, että oksennuksen tullessa voi olla kotona.
Välillä olen istunut suihkun lattialla ja oksentanut, kun kesken aamusuihkun esikoisen kanssa paha olo on yllättänyt.
Esikoisen raskaudessa oksensin ehkä kerran.
Saa nähdä, kuinka tämä jatkuu.

Väsymys on myös iskenyt aika voimalla.
Esikoinen pitää kiireisenä. 
Aika juoksee.
Arki kuluu suhteellisen leppoisasti muuten.
Kohta juhlitaan esikoisen 1v synttäreitäkin.
Kohta täältä löytyy taapero, jaiks!
Minne tää vuosi on mennyt?!

Huomenna olisi aamusta niskapoimu-ultra.
Taas yksi jännitettävä asia.

8. syyskuuta 2017

Vuoristorataa ja myrskyä

Nimittäin tunteiden kanssa.
Omassa päässä.

ILOA & ONNEA siitä, että olen raskaana.
Että pojasta saattaa tulla isoveli.

HÄMMENNYSTÄ siitä, että kaikki kävi näin pian.
Tuntuu, että oma pää ei ole pysynyt ollenkaan mukana tässä prosessissa.

SUUNNATONTA PELKOA siitä, voiko tämä kestää?
Pysyykö pieni kyydissä?
Kehittyykö hän normaalisti?
Jaksanko kahden pienen lapsen kanssa?

KIUKKUA siitä, että kroppani ei tunnu kykenevän raskautumaan perinteisin keinoin.
Miksi ihmeessä tarvitaan lastillinen hormonilääkkeitä ja inssi, että se onnistuu?!
Ärsytys on suunnaton!!

VÄÄRÄNLAISTA HUONOA FIILISTÄ siitä, että olimme näin onnekkaita.
Tuntuu pahalta teidän muiden puolesta, jotka olette käyneet pitkän tien, että itse raskauduin ensimmäisestä inssistä taas.
Tiedän, ettei näin pitäisi tuntea, mutta silti sitä tulee mietittyä.

Blogin bannerikin tuli päiviteltyä

Saa nähdä tasoittuuko tämä vuoristorata jossain vaiheessa.
Pari ensimmäistä päivää uutisen jälkeen tuntui lähes shokkitilalta, kun tunteet vaihtelivat vuorotellen. 
Suurimmaksi osaksi olin hirveän pahalla tuulella ja kiukkuinen.
Olisiko kaikki purkautunut ulos sillä tavoin..?

31. elokuuta 2017

PP12—oikea testipäivä

Pikkuvuotoa pe iltapäivällä.


Illalla kuukuppia tyhjentäessäni se olikin tyhjä.
Outoa, ajattelin.
Yöllä alkaa varmasti kunnon vuoto.

Lauantai aamulla kuppi jälleen tyhjä,
Hämmentävää.
Samoin illalla.

Sunnuntai meni hulinassa.
Ei ehtinyt ajatella liikaa.

Maanantaina, oikeana testipäivänä, pieni epäilys alkoi nostaa päätään.
Voisiko sittenkin olla mahdollista..?
Kuukautiset eivät olleet alkaneet.

Ajattelin, että pakko se testi on tehdä joka tapauksessa nyt oikeana päivänäkin.
Polillakin haluavat sen tiedon tänään.

Jälleen, ei mitään oireita.
Oma olo ihan normaali.
Kierto on takuulla vain pitkä, ajattelin.

Tein testin.


MITÄ IHMETTÄ??!

Toinen testi perään.


!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


Meillä...
pidetään nyt käsiä ristissä.
kiitetään uuden elämän alusta.
rukoillaan tarrasukkia pikkuiselle.
odotetaan viikkojen kulumista malttamattomina.
pelätään menetystä.
epäillään voisiko kaikki mennä hyvin tämänkin kerran.
ihmetellään, kuinka tämä sittenkin onnistui.

<3

30. elokuuta 2017

PP9—PP11

Älkää ihmetelkö, nämä muutama postaus tulevat oudoin väliajoin takautuvasti.
En ole saanut aikaiseksi niitä julkaista ajallaan.

Lomalta paluu.
Pyykkivuori.
Univelka.
Lepo.
Ihana oma koti.

Tuntemukset minimissä.
Ei mitään.
Normaali olo.

Odotukset nollissa.

PP11 päätin tehdä raskaustestin.
Vaikka olikin liian aikaista.



Puhdas nega.
Eipä siinä miettimistä.

Iltapäivällä tuli tuhruvuotoa.
Vatsassa jomotti menkkamaisesti.

Yritin soittaa polille ja kertoa, että seuraava kierto todennäköisesti alkoi.
Poli oli jo sulkeutunut.
Viikonloppu edessä.

Ehtiihän ne huonot uutiset maanantainakin ilmoittaa.