26. elokuuta 2015

Onko minulla lupa

...haaveilla siitä, miten lastenhuoneen sisustaisin...

...suunitella, millaiset lastenvaunut haluaisin ostaa...


...vertailla vauvatarvikkeita netissä...


...murehtia, kuinka jaksaisin huonosti nukuttuja öitä vauvan kanssa...


...miettiä sopivia lasten nimiä...


...pelätä, kuinka selviäisin synnytyksestä...


...hipelöidä lastenvaatteita kaupassa ja suunnitella, kuinka pukisin lapseni...


...ihmetellä, kuinka osaisimme kasvattaa pientä ihmistainta...


...uskoa, että unelma omasta lapsesta vielä joskus toteutuu...


vaikken vielä tiedä, voiko mikään niistä toteutua?

14. elokuuta 2015

Niin paljon kysymyksiä

Olen miettinyt, mitä tekisimme, jos selviäisi, ettemme voi saada lapsia biologisesti.

Mihin kaikkeen olisimme valmiita?

Adoptioon? Sijaisperheeksi? Kokonaan lapsettomiksi?

Millä täyttäisin sen suuren aukon sisälläni, joka huutaa tarpeesta saada joskus tuntea, kuinka oma lapsi kasvaa sisälläni ja nähdä hänet sylissäni? 


Tuntuisiko adoptoitu lapsi omalta, kun lasta ei olisi itse synnyttänyt? 


Katkeroituisinko Jumalalle siitä, ettei meille suotu lapsia?


Täyttäisinkö sitä tyhjää aukkoa sisälläni jollain muulla?

Löytyisikö asiaa, jolla sen voisi täyttää ja toiveen tukahduttaa?

12. elokuuta 2015

Miksi?

Usein tulee mietittyä ja murehdittua, mistä johtuu, ettei raskaus ole vieläkään alkanut.
Onko minussa tai miehessäni jotain fyysisesti vialla, mikä estää raskautumisen?


Terveysportista lueskelin mahdollisia syitä ja maalailin taas mielessäni pahimpia skenaarioita, mitä voisi olla vialla:

"Tavallisimpia lapsettomuuden syitä ovat:


- ovulaatiohäiriöt (20–30 %),

- munanjohdinvauriot (10–15 %)
- endometrioosi (10–20 %) 
- sperman heikentynyt laatu (20–40 %). 
- harvinaisempia ovat kohtuperäiset viat ja seksuaalihäiriöt. 

Osa heikentyneen hedelmällisyyden syistä saattaa löytyä vasta hoitojen myötä."


Viimeksi kun kävin gynellä, kaikki näytti olevan ok. Ovulaatio hyvin todennäköisesti tapahtuu, endometrioosiin viittaavaa ei ole, munanjohdinvaurioita ei ole vielä tässä vaiheessa tutkittu, ja mies ei ole vielä käynyt spermatutkimuksessa.


Muuten olen perusterve, normaalipainoinen, en tupakoi, en käytä alkoholia.


Ihan pian tulee täyteen 1 vuosi odottamista ja yrittämistä, mikä on toisaalta helpotus, koska sitten pääsen tutkimuksiin myös kunnalliselle puolelle eikä kukaan kyseenalaista niiden tarpeellisuutta.Toisaalta, ehkä meidän ei ole vielä ollut oikea aika saada lasta ja se tapahtuu vain hieman myöhemmin. 

Pahimpana pelkonani olisi kuitenkin se, että tutkimuksissa selviäisi, että minulla olisi ennenaikainen munasarjatoiminnan päättyminen ja raskaus ei olisi enää missään muodossa mahdollista. Tarkemmista tutkimuksista ja hoitomuodoista en ole jaksanut vielä tarkemmin edes lueskella, kun jotenkin yrittää viimeiseen asti pitää yllä toivoa, että kyllä se kohta tärppää. 
Samoin mieheni.

Täytyy kai yrittää vain mennä päivä kerrallaan...


4. elokuuta 2015

Kokemattomia tunteita

Lapsi povellasi, taivas päällä maan.
Häntä katsellessa arki katoaa.
Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.
Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.

- Hilja Aaltonen-


Toivottavasti vielä joskus voin yhtyä runon sanoihin, ymmärtää mitä runon kirjoittaja sanoillaan tarkoittaa ja kokea tuon sanoinkuvaamattoman tunteen.

Tällä hetkellä voi vain yrittää pitää yllä uskoa siihen, että vielä jonakin päivänä...