21. marraskuuta 2016

Laskettu aika - odotellaanko vielä vai..?

Tänään olisi raskaudessa se päivä, jota kutsutaan lasketuksi ajaksi.
Meidän Bebe kuitenkin päätti, ettei jaksa odotella tänne saakka.
Joten hän on jo ilonamme.

Pikkuinen poikamme syntyi 8.11.2016  eli 13 päivää ennen laskettua aikaa.
Painoa syntyessä 2975g ja pituutta 49 cm 

Täällä ihastellaan, opetellaan ja totutellaan <3
Kiitollisuus päällimmäisenä tunteena <3




Synnytyskertomusta kirjoittelen kunhan jaksan siihen keskittyä.

6. marraskuuta 2016

Myrkyttymässä(kö)?

Viimeisillä neuvolakäynneillä verenpaineissani on huomattu nousua. 
Varsinkin yläpaine on alkanut kohoilemaan.
Minulle normaalin 120/80 paineiden sijaan lukemat ovat olleet välillä jopa 155/90.
Yleensä alapaine on kuitenkin pysynyt 80 paikkeilla.
Sain verenpainemittarin kotiin, jotta voin niitä seurailla.
Mitään muita raskausmyrkytyksen oireita ei varsinaisesti ole ollut.



Tai no, väsyttänyt on, mutta en tiedä onko se nyt muuttunut varsinaisesti viime aikoina.
Toki olen nukkunut pidempiä yöunia.
Turvotusta on ollut sen verran, että sormukset jätin korurasiaan huilailemaan. 
Ja ihankun kengätkin tuntuisivat pysyvän hieman tukevammin jalassa.
Paino on noussut normaalia tahtia.
Valkuaista ei ole virtsassa ollut. 
Sain liuskoja kotiinkin, että voin sitä itse seurata.
Päänsärkyä ei ole ollut.
Tai no ehkä ihan pientä jomotusta hyvin harvoin.
Olen yhdistänyt väsymykseen tai huonosti nukuttuun yöhön.
Ei ylävatsakipua. 
Kai. 
Kaiken tämän muun juilimisen ohella en ainakaan ole erottanut.
Näkö- tai silmäoireita ei ole ollut.

Neuvolantäti oli sitä mieltä, että kroppa saattaa olla kehittämässä myrkytystä hiljalleen.
Eli nyt seurataan tiheämmin.
Huomenna jo taas seuraava neuvola.
Mikäpä siellä ravatessa, kun neuvolantätini on niin mukava.


Muilla kokemuksia raskausmyrkytyksestä? Onko alkanut hiljalleen vai todettu yhtäkkiä?

4. marraskuuta 2016

Sairaalalaukun sisältöä

Tänään on rv 37+4 eli Bebe on täysiaikainen!

Sairaalalaukku on pakattu siltä osin kuin mahdollista.
Osa tavaroista napataan vielä lähtiessä laukkuun tekemäni listan mukaan.
Siinä se laukku odottaa.
Minäkin odotan jo, että sitä tarvittaisiin.
Sairaalalaukkuna ajattelin käyttää vauvalle ostamaani hoitolaukkua.
Malli on Elodie Detailsin Forest Flora.
Hoitolaukku oli rakkautta ensisilmäyksellä kuosia ja materiaalia ajatellen.


Laukun sisältö näyttää tältä:

Yleistä:
- neuvolakortti
- kukkaro
- kamera + vara-akkuja (mies huolehtii mukaan)
- puhelin + laturi
- tietokone + laturi (mies huolehtii mukaan)

Minulle:
- mukavat vaatteet kotiin paluuta varten: t-paita, toppi, housut, neule, alushousuja, imetysliivit, sukat 
- sisäkengät 
- shampoo, hoitoaine, kasvoputsari, sheiveri, suihkutettava hoitsikka, hiusharja, kampa, lakka, kuivashampoo, hammasharja, hammastahna, pampuloita ja pinnejä, kasvorasva, dödö, hiustenkuivaaja, meikit
- terveyssiteitä (saa sairaalastakin kyllä)
- liivinsuojia, rintojen hoitovoide (samoin näitä saa sairaalastakin)
- luumuja
- pillimehuja
- suklaata
- omat lääkkeet 

Vauvalle:
- bodyt + housuja + sukkia + pikku lakki
- tumput + myssy + lämpöhaalari
- vaippoja (saa sairaalastakin)
- puhdistuspyyhkeitä
- harso
(- turvakaukalo lähtiessä!)

Miehelle omaan laukkuunsa:
- pikkupurtavaa
- vaihtovaatteet, sisäkengät & hygieniatuotteita


Tuleeko mieleen jotain oleellista puuttuvaa tai aivan turhaa karsittavaa?

12. lokakuuta 2016

Synnytystoiveista

Synnytys lähestyy liiankin nopeasti.
Olen viime aikoina pohdiskellut toiveitani synnytykseen.
Sen kulkua ei voi ennustaa, joten en halua suunnitella liikaa.
Onneksi toiveita voi aina esittää.
Tuntuu oudolta sanoa ääneen, että Beben pitäisi syntyä ensi kuussa.
Ensi kuussa!
Jo!
Jaiks!


Ipana.fi -sivuston kautta olen omalle esitietolomakkeelleni listannut synnytystoiveiksi seuraavaa:

- Riittävä kivunlievitys, ainoastaan aqua-rakkuloita en halua edes kokeilla
- Kerronta koko ajan mitä tapahtuu eri vaiheissa ja mitä ollaan tekemässä
- Lapsen isä mukana koko ajan synnytyksen kaikissa vaiheissa
- Maksimissaan 1 kätilöopiskelija synnytykseen, ei muita opiskelijoita
- Episiotomia vain jos pakko 
- Napanuoran sykkiminen loppuun
- Vauva heti ihokontaktiin, jossei mahdollista minulle, niin lapsen isälle 
- Hyvä ohjaus imetykseen
- Potilashotelliin, jos vointi hyvä

Tuleeko teille mieleen muita tärkeitä tai hyviä/mainitsemisen arvoisia toiveita?

8. lokakuuta 2016

Rasittumassa sokerista

Sokerirasitushan oli jo ajat sitten, mutta pitää nyt siitäkin kirjoittaa muistiin itselleni jotain.
Etukäteen jännitin ehkä eniten verinäytteen ottoja.
Neulat.
Ei mun juttu.
Onneksi Emla:t on keksitty puuduttamaan.
Toiseksi pelkäsin oksentavani litkut pihalle.


Aamulla hieman hermostuneena vaelsin labraan.
Labrahoitaja kutsui onneksi ajallaan näytteenottohuoneeseen ja otti ensimmäisen verinäytteen.
Sitten tuli se ällöttävä osa.
Sokerilitkun juominen.
Ystävältäni olin kuullut, että hänellä litku oli ollut appelsiini-cola Grandin makuista.
Ajatus colasta oksetti valmiiksi.
Onneksi tämä litku oli eri valmistajalta.
Ei sekään hyvää ollut.
Maku muistutti Mountain Dew:ta.
Paljolla lisäsokerilla.
Ja huoneenlämpöisenä.
YÄK!
Sokeria oli niin paljon, että juodessa litku tuntui polttavan kurkkua.
Join litkun kuitenkin niin nopeasti kun pystyin.

Sitten odottelemaan ja kuluttamaan aikaa nettitv:n pariin.
Onneksi oli hyvistä sarjoista jaksoja säästössä katsottavaksi.
Puolen tunnin jälkeen tuli vähän etova olo, mutta hengittelyllä ja ajatuksensiirrolla se meni ohi.
Tässä vaiheessa otettiin toinen verinäyte, kun tunti oli kulunut.

Vielä toisen tunnin kulutin nettitv:tä katsellen ja odotin, että pääsen syömään jotain kunnon ruokaa.
Ja vihdoin viimeinen verinäyte.

Tulokset sain seuraavana päivänä neuvolakäynnillä.
Paastoarvo 5.2 mmol/l (Raja-arvo 5.3 mmol/l)
1 Tunti       7.4 mmol/l (Raja-arvo 10.0 mmol/l)
2 Tunti       5.4 mmol/l (Raja-arvo 8.6 mmol/l)

Eli kaikki normaaleja arvoja.
Huh.

5. lokakuuta 2016

The Masun paisuminen kuvina

Viikko viikolta se paisuu.
Kuin pullataikina.
The Masu.

Yksiö käy Bebelle ahtaammaksi ja ahtaammaksi.
Tilaa ei enää ole suuriin kuperkeikkoihin.
Eikä Bebe näytä sitä enää haluavankaan.
Jo useamman viikon ajan Bebe on hengaillut pää alaspäin.
Kääntyneenä oikealle puolelle.
Potkut oikealla kyljellä ovat siis tulleet tutuiksi.
Pylly nostattaa kummun keskelle ylävatsalle.

Neuvolantädin mukaan Bebe tuskin tulee enää asennosta liikkumaan.
Pää tuntuu ilmeisesti jo niin alhaalla.

Saa nähdä millaiset mittasuhteet The Masu ehtii saavuttaa.
Vielä on aikaa ennen kuin Beben on määrä poistua yksiöstään.

Raskauskiloja on kertynyt kiitettävästi.
Tähän mennessä 13 kg.
Olo ei kuitenkaan ole tuntunut valtavalta.
Turvotuksia ei ole ollut ja oma kroppa tuntuu ihan ok:lta.
Mitä nyt masu on tiellä vähän väliä.


Paljonko teille on tullut raskauskiloja?
Onko olo tuntunut valtavalta vai onko siedettävä olo kropassa säilynyt?
Ovatko turvotukset pamahtaneet päälle vasta viimeisinä viikkoina?

3. lokakuuta 2016

Acutan palveluja testaamassa

Viikko sitten Su-Ma välisenä yönä alkoivat ylävatsakivut.
Unet jäivät hyvin vähille, käytännössä en nukkunut sinä yönä kuin hyvin pieniä pätkiä.
Oksetti ja sattui.
Maanantaina aamupäivällä oli neuvola.
Puhuin siellä asiasta. 
Epäiltiin närästystä.
Suljettiin pois raskausmyrkytys, koska muita siihen viittaavia oireita (turvotus, verenpaineen nousu, valkuaisvirtsaisuus, päänsärky, näköhäiriöt) ei ollut.
Kävin ostamassa Rennietä.
Ei apua.

Hetken päivällä oli parempi olo.
Sitten iltapäivällä huonovointisuus palasi.
Vatsa tyhjeni kiitettävästi, vaikkei ihan ripulilla ollutkaan.
Ylävatsaan sattui.
Illan aikana otin sallitun määrän (3g) Paracetamolia.
Ei mitään apua.

Ma-Ti yöllä menetin hermoni kipuun, kun nukkumista ei voinut ajatella tuskaisen olon takia.
Soitin ensin synnytyspäivystykseen ja kysyin mitä tehdään.
Koska kaikki oli ollut päivällä neuvolassa ok ja vauva liikkui hyvin, ohjasivat Acutaan.


Saavuin miehen viemänä yöllä Acutaan kahden maissa.
Ruuhkaa ei ollut, pääsin nopeasti sisään ja tapasin lääkärin.
Otettiin verikokeet, verenpaine, pissanäyte, lääkäri palpoi vatsaa, kuunteli suoliäänet.
Kurinaa kuului suolistosta.
Lääkäri halusi vielä sulkea pois raskausmyrkytyksen listalta.
Mietti myös sappivaivaa.
Tai vain vatsatautia, joka ei meinaa mennä ohi.

Hetken päästä hoitaja tuli kertomaan, että pistää kipulääkettä.
Tiedustelin, mitä lääke on.
Oxanest 5 mg, vastasi hoitaja.
Hetken mietin mielessäni, onko niin vahvalle lääkkeelle todella tarvetta.
Lääkkeen pistämisen jälkeen, n. 10 min päästä, kiittelin mielessäni lääkäriä.
Lääke humahti kunnolla päähän.
Autuas olo levisi.
Kipu katosi.
Raukeus.
Torkahdinkin ainakin tunniksi.
Tuntui hyvältä nukkua pitkästä aikaa.


Labroista ei löytynyt mitään vikaa, samoin pissa oli puhdas.
Kipua ei enää ollut, joten kotiuduin kuudelta aamulla ja pääsin jatkamaan unia omaan sänkyyni.
Vointi lähti siitä paranemaan kuluvan päivän aikana, vaikka heikko olo edelleen olikin.
Kipu pysyi poissa.

Loppupohdinta:
1. Onneksi Bebe tuntui voivan koko ajan hyvin, vaikka itse olinkin niin kipeä ja huonovointinen
2. Oxanestin saatuani en ihmettele, kuinka jotkut jäävät koukkuun vastaaviin huumeiksi luokiteltuihin kipulääkkeisiin.
Sen verran "hyvää kamaa" se oli ainakin omaan kipuuni.
Synnytyksessä aion kyllä pyytää samaa lääkettä.
Tuntui toimivan hyvin.
Toki synnytyskipu on erilaista.
Pahoinvointia lääkkeestä ei onneksi tullut, mitä se joillekin voi kuulemma aiheuttaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Odotus jatkukoon.
Tänään rv 33+2.

21. syyskuuta 2016

Luopumista ja surutyötä

Kuulumisia. 
Niitäpä niitä.
Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo aikaa.
Paljon on ollut mielessä, mutta en ole saanut avattua blogia.

Aika vierii nopeasti eteenpäin.
Enää 8 viikkoa laskettuun aikaan. 


Unettomuus ja supistelut jatkuvat.
Sairaslomaa jatkettiin niin pitkästi, etten enää palaa töihin ennen äitiyslomaa ja vauvan syntymää.
Olin vielä varautunut menemään pariksi viikoksi töihin.
Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei se hänen mielestään kannata.
Shokki iski salaman lailla tajuntaan vasta saman päivän iltana.
En enää palaisi töihin.
En enää näkisi kunnolla työkavereita.
Minulla ei olisi viimeistä työpäivää, jolloin veisin herkkuja ja jättäytyisin äitiyslomalle.
En saisi tehdä surutyötä töistä luopumiseksi pikkuhiljaa.
Tämä oli kerrasta poikki.
Ahdisti.
Ja paljon!
Itketti ja harmitti.
Vaikkakin sairasloman jatko tuli tarpeeseen.

Ei sillä, että kaipaisin varsinaisesti työntekoa.
Kaipaan työkavereita ja sosiaalista ympäristöä.
Onhan työ ollut suuri osa-alue elämässäni. 
Suuri osa viikon tunneista on kulunut siellä.

Alkuviikosta kävin moikkaamassa työkavereita ja vein pullia, jotka olin leiponut.
Vaihdoin kuulumisia työkavereiden ja esimiehen kanssa.
Tein surutyötä.
Palautin avaimeni ja tyhjensin pukukaapin.
Katsoin taakseni vielä pois ajaessani.
Mietin, kuinka uusi lehti on kohta kääntymässä.
Työ-minä on muuttumassa äiti-minäksi.

21. elokuuta 2016

Arjen erilaista normaaliutta

Raskautta toivoessa ja odottaessa arjen normaaliutta oli


...kantaa työpaikan särmäisjätteeseen neuloja ja rikkinäisiä ampulleja, joita oli kertynyt hoitojen seurauksena

...ottaa hoitoihin tarvittavat lääkkeet kahvitauolla työpaikan vessassa


...ahdistua liiallisista lapsipuheista kahvipöydässä


...ostaa vaatteita, remppatarvikkeita ja lopuksi lisää injektioita pistettäväksi ja kanniskella kaikkia ympäri keskustaa samassa ostoskassissa


...ottaa jääkaapista juustoa Pregnyl-paketin vierestä huomaamatta tilanteessa mitään outoa


...lisäillä miehen kalenteriin erinäisiä tapahtumia kuten "Oltava kotona", "Käynti Tays"


...rauhoittua yöunille pistämällä injektio mahanahkaan päivän päätteeksi ennen vuoteeseen menoa


...salakuljettaa raskaustestejä kassalle kotipaikkakunnan pienessä apteekissa


...käydä Inseminaatiossa päivällä ja mennä siitä suoraan työvuoroon illaksi


...jonottaa aamupakkasessa labran ovella eläkeläisten kanssa ennen aukioloaikaa 



Arjen normaalius on muuttumassa ja täytyy sanoa, että mitään em. asioista ei ole ikävä!
Uutta ihanaa (ja haastavaakin) arkea odotellessa <3

20. elokuuta 2016

Ei-toivottuja diagnooseja

Pakko se oli tunnustaa.
Minä, hyvin nukkuva ihminen ja päiväunien paras kaveri, en nuku.
En kunnolla yöllä.
En päivälläkään.

Illalla uni on hukassa.
Yöllä herään hyvin moooonta kertaa.
Aamulla uni ei kestä pitkään.

Äkkiä alkaa vointi heiketä ilman unta. 

Yritin sinnitellä ensi viikon neuvola-ajalle.
Onneksi kuitenkin päädyin soittamaan neuvolan terveydenhoitajalle jo nyt loppuviikosta.
Terkkarini sanoi, että ehdottomasti jäät heti pois töistä ja lepäät.
Helpotti, kun asiaani ei väheksytty, vaan otettiin vakavasti.

Sairaslomalla siis ollaan.




Pää-kainalossa-töihin -ihmisenä tuntuu hankalalta myöntää, ettei jaksa mennä töihin.
Tai olla töissä.
Pää on ollut sumussa.
Työpäivistä on selvitty, mutta kotona ei olekaan jaksanut mitään.

Toivottavasti tämä on vain joku raskauden aikainen ohi menevä vaihe!!
Tänään menossa rv 27+0.

Muilla vastaavia kokemuksia raskauden ajalta?

18. elokuuta 2016

Tarvikkeet, turhakkeet, härpäkkeet?

Nyt kun olen uskaltanut alkaa hankkia vauvalle kaikkea tarvittavaa, on uusi viidakko iskenyt vastaan.
Mitä bebe oikeasti tarvitsee?

Olen listannut puhelimeeni piiiiitkän listan hankittavista asioista.
Osan olen jo hankkinutkin.
 
Isoja asioita:
  • Vaunut
  • Turvakaukalo autoon
  • Pinnasänky
  • Hoitopöytä
Pienempiä:
  • Pinnasänkyyn patja, petari, kosteussuoja, lakanat, peitto, reunapehmuste
  • Hoitoalusta hoitopöydälle
  • Itkuhälytin
  • Amme
  • Pyyhe 
  • Hoitolaukku
  • Kantoreppu
  • Lämpöpussi vaunuihin
  • Rintapumppu
  • Kaikkea muuta pientä, kuten siteitä, liivinsuojuksia, vaippoja, harsoja, niistin vauvalle, keittosuolaa...
  • Vaatteita

Mitkä ovat olleet teillä parhaimmat hankimmat ja mitkä ovat jääneet turhiksi?

30. heinäkuuta 2016

Tämän hetken pahimmat...

Himotukset:
- Kotimaiset mansikat <3
- Runsassuolaiset ruoka, esim halloumi
- Jugurtit

Karkkia ja suklaata ei ole koskaan tehnyt näin vähän mieli.

Olenkin tuhlannut niiden sijasta omaisuuden noihin mansikoihin :D
Vain parasta bebelle (ja mammalle).



Ällötykset:

- Tupakansavu
- Potilaiden tekohampaat töissä. Siis YYYÖÖÖÖKK!!!!
- Raa'an lihan näkeminen

Millaisia himotuksia ja ällötyksiä teillä on ollut raskausaikana?

13. heinäkuuta 2016

Beben yksiö –The Masu

Kulkee kätevästi mukana.
Ei vielä haittaa elämää kovinkaan paljon.
Näkyy jo selvästi.
The masu.
Rakastan sitä <3

Nyt kun puoliväli on ohitettu, masu on pullahtanut kunnolla näkyviin.
Muutkin huomaavat jo raskauden.
Mammahousuja olen käyttänyt jo kauan.
Ovat niin mukavia jalassa.
Nukkuminen sujuu vielä kyljellään, puoliksi vatsallaan.

Bebe potkiskelee paljon.
Olen tuntenut liikkeet jo rv 17 lopulta.
Kaksi päivää sitten mieskin tunsi ensimmäisen kerran liikkeet vatsan päältä. 

Aloin ottamaan masukuvia jo alusta saakka, jotta voisin selailla niitä myöhemmin ja muistella, kuinka masu on kasvanut. 
Ihan joka viikko en ole muistanut dokumentoida masua, mutta kivan kollaasin sai jo valitsemalla tähän astisista kuvista.

Painoa on tullut tähän mennessä 6–7 kg raskauden alusta saakka.
Ilmeisesti aika normaaleissa luvuissa mennään.



12. heinäkuuta 2016

Ajan juoksua

Aika suorastaan juoksee nykyään.
Koska omat lenkkitossuni ovat kävelymoodissa, meinaa olla vaikeaa itsekin pysyä perässä.
Viime kuulumisista onkin hurahtanut aikaa pitkälti.

Mutta asiaan.

Täällä voidaan hyvin.
Bebe kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia.
Tänään menossa rv 21+3.

Viime viikolla kävimme rakenneultrassa.
Kaikki oli loistavasti.
Selvisi myös, että meille on tulossa pieni poika <3

Taustalla oleva pelko siitä, että jotain voisi mennä pieleen, alkaa väistymään taka-alalle.
Vaikkakin se on olemassa.
Uskallan suunnitella.
Uskallan ostaa asioita vauvalle.
Uskallan odottaa vauvan saapumista.

26. toukokuuta 2016

Viidakossa, näin viidakossa...

Nimittäin vakuutusviidakossa.

Tykkään järjestellä ja suunnitella asioita etukäteen. 
En pidä itseäni kovinkaan spontaanina.

Selailimme mieheni kanssa vauvavakuutuksia tässä eräänä päivänä.
Vakuutuksen voi ottaa jo 2-3kk ennen vauvan syntymää, joten ei siihen nyt niin kauaa enää ole.
Eihän?
Vakuutuksen haluaisimme joka tapauksessa ottaa.

Selailin blogikirjoituksia aiheesta.
Käytimme vakuutusyhtiömme vakuutuslaskuria.
Luimme.
Vertailimme.

http://www.vauvavakuutus.com/vakuutusvertailu/ -sivulla oli vertailua aiheesta. 
Aineisto kylläkin on vuodelta 2008.

Huhhuh.
Varsinainen sademetsä!

OP Pohjolan vakuutus kuulosti parhaimmalta nopeasti silmäiltynä.
Miinuksena tähän mennessä löydettiin se, että ilmeisesti esim. atooppisen ihon hoidossa Pohjolan vakuutus ei korvaa perusvoiteita, vain lääkevoiteet.
Itselläni on atooppinen iho, joten riski vauvan atopialle on olemassa.

Tänään rv 14+5


Kuinka te muut olette selvittäneet/aiotte selvittää tienne vakuutusviidakosta?
Millaista viidakkoveistä tarvittiin?
Kokemuksia vakuutuksista ja vinkkejä kaivattaisiin!

24. toukokuuta 2016

#yksiviidestä?

Lapsettomien Lauantai, #yksiviidestä -kampanja ja raskausaika ovat saaneet pohdiskelemaan erinäisiä asioita. 

"Lapsettomuudella (infertiliteetillä) tarkoitetaan sitä, että raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa, vaikka yhdyntöjä on ollut säännöllisesti."(Terveyskirjasto)

Olen pohtinut viime aikoina, voiko lapsettomuutta määritellä muulla tavalla?

Mielestäni lapsettomuus on yleisen määritelmän lisäksi myös kokemusperäistä.
Itse koin vahvasti olevani lapseton, kun vuosi yrittämistä tuli täyteen.
Toki täytin myös em. määritelmän.
Toive lapsesta oli ollut vahva jo pitkään.
Se oli minun kokemukseni, tunsin itseni lapsettomaksi.

Entä mikseivät kaikki koe olevansa lapsettomia, vaikka lasta olisi toivottu jo pidempään?
Mikseivät kaikki koe samoin?
Ehkä juuri siksi, että olemme erilaisia.

Emme kuitenkaan saisi väheksyä toisen kokemusta/kokemattomuutta.



Voiko joku kokea olevansa lapseton, vaikkei täytä virallista määritelmää?
Joku voi olla toivonut lasta alle vuoden, mutta kokee silti jo itsensä lapsettomaksi.
Toisella ei välttämättä ole elämässään vielä puolisoa/miestä, jotta voisi saada lapsen/tulla raskaaksi.
Halu saada lapsi ja toive äitiydestä on kuitenkin saattanut olla olemassa lähes koko elämän.

Ei se tee heistä mielestäni vähempää lapsettomia.

Katoaako lapsettomuuden tunne raskauduttua tai lapsen synnyttyä?
Tähänastisella kokemuksella sanoisin, että ei.
Tunne säilyy mukana luultavasti vielä pitkään.
Se on pelkoa kaikesta, mitä voi mennä pieleen.
Onnea siitä, että olimme niin siunattuja, että hoidot tehosivat nopeasti.
Muistoja polusta, jonka kuljimme läpi.

22. toukokuuta 2016

Bebe Np-ultrassa

Np-ultrassa Bebe vilkutteli jalallaan meille. <3



Tärkeimmät strategiset mitat:
Pääperämitta: 48,11mm
Niskaturvotus: 1,08mm

Niskaturvotus näytti siis siltä kuin pitikin. 
Muistaakseni ultraaja sanoi, että sen pitäisi olla alle 3mm. 
Tarkkoja viitearvoja en löytänyt helposti netistä. 
Onko jollain faktatietoa arvoista?

"Sikiö liikkuu vilkkaasti. Kallon muoto normaali. Neuraaliputki ja vatsanpeitteet vaikuttivat ehyiltä. Sydämen syke +, kammiot. Rakko, ventrikkeli ja raajat näkyvät. Lapsivettä norm määrä. Ruskuaispussi näkyi.

Down oireyhtymän ikäriski: 1:1200
Downin riskiluku: 1:57 000
Ei kohonnutta riskiä Downin syndroomaan, jatkotutkimuksia ei pidetä aiheellisina."

Verikoeseulontojen tuloksetkin oli kirjattu omakantaan.

Niissä kaikki ok eli Bebe näyttää kasvavan normaalisti <3

Huomenna olisi taas neuvolakäynti. 
Pitää yrittää aktivoitua taas tässä kirjoittamisessa.

26. huhtikuuta 2016

Mennyttä ja tulevaa

Taukoa kirjoittamiseen on tullut melkoisesti.
Kirjoittaminen ei ole kutsunut, vaikka se mielessä on välillä käynytkin.

Tässä ajassa olen ehtinyt käydä ensimmäisellä neuvolakäynnillä.
Terveydenhoitaja neuvolassa on aivan ihana!
Rento ja suora.
Helposti lähestyttävä ja pirteä.

Neuvolalääkärilläkin jo käväisin.
Oli kiva kuulla vauvan sydänäänet toisen kerran ultran jälkeen.

Lapsimessuilta uskaltauduin tekemään ensimmäisen hankinnan vauvalle <3


Nyt menossa rv 10+3.
Seuraava ultra on jo viikon päästä, jee!
Vointi on ollut pääasiassa hyvä.
Mitä nyt edelleen väsyttänyt ja välillä kuvottanut.

10. huhtikuuta 2016

Ällötyksiä

Lähtötilanne: nälkä.

Teki mieli lihakeittoa.
Ajattelin tehdä.
Lähdin Prismaan ostoksille.
Keräsin ostokset kärryyn.
Löysin sopivan keittolihan.
Kärryyn vain.
Täytin kärryä myös muilla ostoksilla.
Kulkiessani näin koko ajan lihapaketit kärryssä.
Alkoi yhtäkkiä ällöttää.
Paljon.

Lihan ulkonäkö.
Raakuus.
Ajatus sen paistamisesta.
YÖK.

Äkkiä lihat takaisin hyllyyn.
Hengittelin.
Mietin mitä teen.
Oksetti niin, että meinasin jättää kaikki ostokset kauppaan.

Keräsin itseni ja ostin äkkiä paketin jauhelihaa keittolihaksi.
Paketti jäätelöä tarttui mukaan, se ei oksettanut.
Selvisin kassan ohi.
Ja kotiin saakka.
Tein jopa jauhelihakeiton.
Oli hyvää.

Lähellä oli, etteivät ruoat jääneet kauppaan.
Ja etten vain hakenut pitsaa tulomatkalla.

Raskausällötys on ihanaa.

7. huhtikuuta 2016

Löydöksiä

Siellä se pieni oli <3
Yksiössään mukavasti. 
Sydän pompotteli 167 x/min. 
Ultran perusteella eilen olisi ollut jo rv 7+4 
Eli 4 päivää edellä siitä, mitä olin laskennallisesti on ajateltu.  

Vau <3
Eikai tässä muuta osaa sanoa.


 

Ruskuaispussi oli pienellä kaverina, että ravintoa riittää. 
Jos joku siis tuota "mystistä palloa" ihmettelee. 
Ainakin käly ihmetteli.

Voikun päästäisiin nopeasti ohi "riskiviikkojen"!

6. huhtikuuta 2016

Paniikki

Ensimmäinen ultra tänään...
ÄÄÄÄÄKKK!!

Mitä jos kohdussa ei ole mitään?
Jos raskaus on kohdunulkoinen?
Mitä jos sikiö on kuollut?
Jos sykettä ei löydy?
Entä jos kyseessä on tuulimuna?
Mitä jos siellä on usempi sikiö?

Liikaa kysymyksiä!!! 
Onneksi niihin saadaan tänään vastauksia!!

Tänään rv 7+0

3. huhtikuuta 2016

Hiljaisuus

Blogihiljaisuus on vierähtänyt sangen pitkäksi tässä välissä.

Voimat on olleet kateissa ja väsytys armoton.
Tämän lisäksi:
- Turvottaa varsikin iltaisin
- Pissattaa koko ajan
- Eilen illalla meinasi lentää yllätyspuklu. Yökkimiseen onneksi jäi.
- Hyvin monet hajut oksettaa

Tässä välissä ollaan kerrottu iloisista uutisista kälylleni, mieheni äidille ja omille vanhemmilleni.
Vielä pitäisi kertoa mieheni isälle.
Olisin halunnut odottaa ensi viikon ultran jälkeiselle ajalle, mutta kun jo joillekkin kerrottiin niin ei voitu osalta salata.

Omille vanhemmilleni oli erityisen ihanaa kertoa uutisista. <3
Annoin vihjaillen lahjaksi kyltin, jonka voivat sitten ripustaa jonnekin.



Tänään rv 6+4.
Ultra tulossa tulevan viikon alkupuolella.

28. maaliskuuta 2016

Latauksen tarvetta ja yötöitä

Nyt se on todellakin iskenyt.
Väsymys isolla V:llä.
Tää bebe imee musta virrat jo nyt.
Voisin nukkua koko ajan.
Päikkäreille tulee kaaduttua todella usein ja harvinaisempaa on olla nukkumatta päikkäreitä.

Tänään loppui myös kolmen yövuoron työputki.
Täytyy sanoa, etten koskaan ole ollut yövuoroissa niin väsynyt kuin nyt.
Olo oli huono ja halusin vain nukkumaan.
Nyt öiden loputtua olo on myös aika kamala; oksettaa, pyörryttää, väsyttää. 
Kunnon jetlag-olo päällä.

Pitää katsoa seuraavien yövuorojen jälkeen vointia ja jos olo on yhtä hirveä, täytynee jutella osastonhoitajan kanssa, voinko luopua yövuoroista jo näin varhaisessa vaiheessa.


Työterveyslaitoksen sivuilla sanotaan:
"Yötyötä tekevillä raskaana olevilla naisilla on todettu muihin verrattuna lisääntynyt keskenmenoriski. Yötyötä tekevien naisten lasten syntymäpaino on alhaisempi muihin verrattuna."

Ei kuulosta hirveän hyvältä eli tuskin tämä kropan sekaisin laittaminen ainakaan edistää beben vointia.

Kuinka pitkälle olette pystyneet tekemään / olette tehneet yötöitä ja onko raskaus vaikuttanut jotenkin jaksamiseen?

24. maaliskuuta 2016

...sanoi mummo lumessa!

Tänään tein vielä raskaustestin, koska halusin nähdä nouseeko digitestin viikkolukema.


3+ ilmestyi ruutuun, joten ilmeisesti se HCG siellä nousee niinkuin pitääkin.
Vielä 2 viikkoa alkuraskauden ultraan, jossa tiedetään taas enemmän.

Kälyni puolisoineen on tulossa tänään meille kylään ja ajattelimme kertoa heille raskaudesta.
Olen kälyni kanssa keskustellut lapsettomuudestamme.
Viimeksi puhuessamme kälyni sanoi, että hekin olivat miettineet perheenperustamisen aloittamista lähiaikoina.
He halusivat tulla keskustelemaan kanssamme, kuinka me siihen suhtautuisimme, kun tietävät, että meillä lapsensaanti ei ole mennyt niinkuin suunniteltiin.
Toivottavasti yllättyvät iloisesti!

Haluan uskoa siihen, että tämä raskaus kestää loppuun saakka.
Eli katse eteenpäin ja tulevaan!
Pidä kiinni pikkuinen <3

22. maaliskuuta 2016

Voihan Mynthon!

Kerroin yhdelle työkaverille raskaudesta, koska hän on ollut suurena tukena lapsettomuusasiassa.
On ollut kiva, kun joku töissä on jakanut sen "salaisuuden" ja kysellyt aktiivisesti asioiden käänteistä ja kuulumisistani.
Uutisen kuultuaan työkaveri oli innoissaan ja olisi halannut, mutta viereisessä kansliassa olevien muiden työkavereiden vuoksi jouduimme hieman kuiskuttelemaan asiasta.
Hän sanoi mielessään halaavansa minua lujasti, kun onnitteli, vaikkei voinut sitä konkreettisesti tehdä juuri silloin.

Toiselle työkaverille paljastuin, vaikken puhunut mitään suoraan.
Tulin kansliaan ja satuin kysymään, kuka syö jotain karkkia, kun tuoksuu niin hyvältä.
Ruokatauolla kahden kesken sain suoran kysymyksen, että enhän vain ole raskaana, kun niin hyvin haistoin Mynthonin työkaverin suussa.
Ei siinä auttanut kuin myöntää.
Sain lämpimän halauksen ja onnittelut.
Tämäkin työkaveri onneksi tiesi tilanteen taustoja entuudestaan.

Tuntuu hyvältä kun onnitellaan, mutta toivon, etten paljastu ihan vielä yleisesti enempää.
Olisi mukava päästä "turvallisimmille viikoille".
Huomenna rv 5+0.

Löytyykö muita, joilla olisi sattunut vahinkopaljastumisia?

20. maaliskuuta 2016

Kromosomeja ja rakenteita

Olen nyt jo jonkin aikaa tuijottanut tätä kaaviota, jonka löysin THL:n Sikiöseulonnat – Opas raskaana oleville -vihkosesta.

En ole vielä muodostanut omaa mielipidettäni (saati puhunut mieheni kanssa) asiasta eli mitä seulontoja haluaisimme/emme haluaisi tehtävän.
Eikä se ole vielä edes ajankohtaista.
Kunhan perehdyn asioihin.

Kaavio kuitenkin herätti kysymyksiä:

Jos ei halua kromosomiseulontaa (verikokeet) vaan pelkästään ultraäänitutkimukset, eikö silloin tehdä ollenkaan NT(niskaturvotus)-ultraa? 
Eli eikö sitä tehdä "irrallaan" verikoeseulonnoista?

Mitä seulontoja olette ajatelleet/teettäneet ja miksi?

19. maaliskuuta 2016

Oirehdintaa

Tänään rv 4+3.
Aika kuluu ärsyttävän hitaasti odotellessa ensimmäistä ultraa.

Vointi on ollut pääsääntöisesti hyvä.


Vaikkakin...
Menkkamaiset kivut vatsassa jatkuvat.
Nännit ovat arat.
Väsyttää ja paljon!
Turvotus vaivaa, varsinkin syönnin jälkeen.
Vessanpesuaineen haju ällöttää.
Paino on noussut n.1,3 kg edellisen kierron alusta.

Tähän saakka olen välttynyt pahoinvoinnilta ja toivon välttyväni siltä mahdollisimman paljon jatkossakin, koska mä yksinkertaisesti VIHAAN oksentamista.

Kokemuksia raskauspahoinvoinnista tai sen vaivaamattomuudesta?

17. maaliskuuta 2016

Iskurepliikkejä

Googlettelin, milloin neuvolaan pitää ilmoittaa raskaudesta.
Sain polilta ohjeeksi olla yhteydessä neuvolaan kilpirauhaslabrojen tiimoilta, joten minun oli pakko soittaa sinne piakkoin joka tapauksessa.
Ehdin kuitenkin lueskella muutamaa keskustelupalstaa.


Eräs ketju oli:
" "Iskurepliikkejä" eka kerran neuvolaan soittaessa? "

Kieltämättä seurasin huvittuneena kerrontaa siitä, millä sanamuodoilla raskaudesta oltiin kerrottu neuvolaan soittaessa.
Selvisin itse sen kummemmin "iskurepliikkejä" käyttämättä soitosta ja nyt on ensimmäinen neuvola-aika varattu.
Alkuraskauden ultrapäivänkin sain tietää neuvolasta, kun terveydenhoitaja näki jo varauksen koneelta.
Ultraan enää n.3 viikkoa aikaa!

16. maaliskuuta 2016

Yksi ovi kiinni

Soitin polille hieman vapisevin käsin.
Tällä kertaa ei tarvinnut varata uutta aikaa.
Ilmoitin vain plussanneeni.
Kätilö onnitteli vilpittömän iloisen kuuloisesti.

Kätilö kertoi polilta lähetteen menevän automaattisesti neuvolaan.
Kutsun alkuraskauden ultraan pitäisi tulla postissa.
Ja se on odotettavissa jo rv7!
Sehän on jo ihan pian!

Ainoa kesken jäävä asia polin kanssa on kilpirauhaskontrolli.
Koska asiakkuus päättyy polilla, ei arvoja seurata siellä enää.



Kätilö soitti vielä myöhemmin lisäohjeita konsultoituaan lääkäriä.
Sain ohjeeksi soittaa neuvolaan, selittää kuvion ja pyytää lähetteen kilpirauhaskontrollilabroihin kuuden viikon päähän.
Thyroxin-annosta nostettiin ennestään eli nyt annos on 50 mikrog x1.

15. maaliskuuta 2016

Painajainen

Eilen plussa ja heti yöllä pelot jo nostivat päätään.

Näin unta, jossa sain keskenmenon.
Unessa verta tuli paljon ja alushousut olivat aivan veressä.
Tuntuipa hyvältä herätä unesta todellisuuteen.

Tuskin pelko keskenmenosta tulee koskaan poistumaan, mutta kunhan pysyisi taka-alalla.
Nyt yritän nauttia näistä hetkistä!

14. maaliskuuta 2016

(H)aaveita vain?

Aamulla jänistin ennen töihin lähtöä.
En uskaltanut.

Töiden jälkeen pakotin itseni tekemään testin.

Ensin näkyi vain yksi selkeä viiva.

Hetken päästä viereen ilmestyi haamuviiva.

Toisen hetken päästä viiva selkeni.

Kolmannen hetken päästä näkyi aivan selvä toinenkin viiva.
Tein toisen testin perään samasta pissasta. 
Digitaalinäyttö ilmoitti "Pregnant 2-3".


Laskurin mukaan rv 3+5.
En usko tätä ihan hetkeen.

10. maaliskuuta 2016

Postia & PP10

Tänään oli postilaatikkoon ilmestynyt kirje polilta.
Lääkäri oli katsonut labravastaukset ja miettinyt Thyroxin-annosta.


Koska tavoite olisi päästä < 2,5 mU/l, osasinkin odottaa annosnostoa.
Lääkäri määräsi jatkossa siis otettavaksi joka toinen päivä 25 mikrog ja joka toinen päivä 50 mikrog.
Ja neljän viikon päästä uusiin verikokeisiin.
Lääkäri oli laittanut myös prolaktiinin labramääräykseen kilppariarvojen lisäksi.

Piinapäiväkuulumisia ei oikeastaan ole.
Ei ei mitään uutta.
Menossa PP10.
Raskaustestin ajattelin tehdä maanantaina, jossei menkkoja ole kuulunut siihen mennessä. 
Sunnuntaina pitäisi uuden kierron alkaa, jos on pituudeltaan 26 päivää niinkuin viime kierto. 
Normaalisti kiertoni on ollut sen 28 päivää, mutta Ovulaation Induktioiden aikaan vain 26 päivää. 

9. maaliskuuta 2016

Kysymyksiä & PP9

Joko nyt?
Entä nyt?
Miksei nyt?
Ensikuussa?

Kuinka pitkälle elämää uskaltaa suunnitella?
Onko järkevää tehdä suunnitelmia vuoden päähän, kun mistään ei voi olla varma?
Vai pitääkö pidemmän tähtäimen suunnitelmista luopua?
Elää hetkessä ja päivä kerrallaan?
Uskaltaako esim. lomareissua varata yli puolen vuoden päähän?
Mitä jos se joudutaan perumaan?
Entä jos raskautuisinkin?
Uskaltaisinko raskaana edes matkustaa valittuun kohteeseen?

Kyselyikä menossa taas vaihteeksi.



Menossa PP9.
Vatsakipuja on edelleen lähes päivittäin.
Muistuttavat menkkakipuja.
Mitään raskauteen viittaavia oireita en ole huomannut.

Eilen lääkärin piti katsoa kilpirauhaslabrani.
Vielä tänään ei kirjettä tullut jatkosuunnitelmasta lääkityksen suhteen.
Ehkä huomenna?

Muilla kyselyikää havaittavissa?

5. maaliskuuta 2016

Tiukka jonokuri & PP5

Eilen käväisin aamulla labrassa otattamassa kilpirauhasarvot.
Olin Fimlabin oven takana jo klo 6.50, jotta saisin aikaisen jonotusnumeron, että myöhästyisin töistä mahdollisimman vähän.
Jonossa oli jo ennen minua kolme suomalaista pappaa ja ulkomaalaistaustainen nainen, joka puhui englantia.
Väkisinkin nauratti, kun papat pitivät tiukkaa jonokuria, ettei kukaan vain etuile jonossa.
"Sinä olet numero yksi, sinä kaksi ja sinä tulit tähän kolmantena..."
Englanninkielinen nainen yritti siinä sitten ymmärtää pappojen järjestelmällistä selitystä asiasta.
Hyvin päästiin onneksi kaikki jonossa olijat käymään vuorollamme verinäyte antamassa.



Vastaukset tulivat tekstarina jo päivällä.
Nyt TSH oli 2,9 mU/l (viimeksi 3,5 mU/l) 
&
 T4-V 15,3 pmol/l (viimeksi 16,3 pmol/l)

Lääkäri sanoi viime polikäynnillä, että TSH:ssa pyritään arvoon < 2,5 mU/l, joten soittelin polille asiasta.
Lupasivat laittaa lääkärille arvot tiedoksi ja kirjeitse tulee tieto mahdollisesta lääkenostosta.
Siihen asti jatkan samalla annoksella Thyroxin 25 mikrog x1.

Nyt vaan odottelemaan kirjettä polilta ja jatketaan piinailua tässä samalla.
Nyt menossa vasta PP5.