12. lokakuuta 2016

Synnytystoiveista

Synnytys lähestyy liiankin nopeasti.
Olen viime aikoina pohdiskellut toiveitani synnytykseen.
Sen kulkua ei voi ennustaa, joten en halua suunnitella liikaa.
Onneksi toiveita voi aina esittää.
Tuntuu oudolta sanoa ääneen, että Beben pitäisi syntyä ensi kuussa.
Ensi kuussa!
Jo!
Jaiks!


Ipana.fi -sivuston kautta olen omalle esitietolomakkeelleni listannut synnytystoiveiksi seuraavaa:

- Riittävä kivunlievitys, ainoastaan aqua-rakkuloita en halua edes kokeilla
- Kerronta koko ajan mitä tapahtuu eri vaiheissa ja mitä ollaan tekemässä
- Lapsen isä mukana koko ajan synnytyksen kaikissa vaiheissa
- Maksimissaan 1 kätilöopiskelija synnytykseen, ei muita opiskelijoita
- Episiotomia vain jos pakko 
- Napanuoran sykkiminen loppuun
- Vauva heti ihokontaktiin, jossei mahdollista minulle, niin lapsen isälle 
- Hyvä ohjaus imetykseen
- Potilashotelliin, jos vointi hyvä

Tuleeko teille mieleen muita tärkeitä tai hyviä/mainitsemisen arvoisia toiveita?

8. lokakuuta 2016

Rasittumassa sokerista

Sokerirasitushan oli jo ajat sitten, mutta pitää nyt siitäkin kirjoittaa muistiin itselleni jotain.
Etukäteen jännitin ehkä eniten verinäytteen ottoja.
Neulat.
Ei mun juttu.
Onneksi Emla:t on keksitty puuduttamaan.
Toiseksi pelkäsin oksentavani litkut pihalle.


Aamulla hieman hermostuneena vaelsin labraan.
Labrahoitaja kutsui onneksi ajallaan näytteenottohuoneeseen ja otti ensimmäisen verinäytteen.
Sitten tuli se ällöttävä osa.
Sokerilitkun juominen.
Ystävältäni olin kuullut, että hänellä litku oli ollut appelsiini-cola Grandin makuista.
Ajatus colasta oksetti valmiiksi.
Onneksi tämä litku oli eri valmistajalta.
Ei sekään hyvää ollut.
Maku muistutti Mountain Dew:ta.
Paljolla lisäsokerilla.
Ja huoneenlämpöisenä.
YÄK!
Sokeria oli niin paljon, että juodessa litku tuntui polttavan kurkkua.
Join litkun kuitenkin niin nopeasti kun pystyin.

Sitten odottelemaan ja kuluttamaan aikaa nettitv:n pariin.
Onneksi oli hyvistä sarjoista jaksoja säästössä katsottavaksi.
Puolen tunnin jälkeen tuli vähän etova olo, mutta hengittelyllä ja ajatuksensiirrolla se meni ohi.
Tässä vaiheessa otettiin toinen verinäyte, kun tunti oli kulunut.

Vielä toisen tunnin kulutin nettitv:tä katsellen ja odotin, että pääsen syömään jotain kunnon ruokaa.
Ja vihdoin viimeinen verinäyte.

Tulokset sain seuraavana päivänä neuvolakäynnillä.
Paastoarvo 5.2 mmol/l (Raja-arvo 5.3 mmol/l)
1 Tunti       7.4 mmol/l (Raja-arvo 10.0 mmol/l)
2 Tunti       5.4 mmol/l (Raja-arvo 8.6 mmol/l)

Eli kaikki normaaleja arvoja.
Huh.

5. lokakuuta 2016

The Masun paisuminen kuvina

Viikko viikolta se paisuu.
Kuin pullataikina.
The Masu.

Yksiö käy Bebelle ahtaammaksi ja ahtaammaksi.
Tilaa ei enää ole suuriin kuperkeikkoihin.
Eikä Bebe näytä sitä enää haluavankaan.
Jo useamman viikon ajan Bebe on hengaillut pää alaspäin.
Kääntyneenä oikealle puolelle.
Potkut oikealla kyljellä ovat siis tulleet tutuiksi.
Pylly nostattaa kummun keskelle ylävatsalle.

Neuvolantädin mukaan Bebe tuskin tulee enää asennosta liikkumaan.
Pää tuntuu ilmeisesti jo niin alhaalla.

Saa nähdä millaiset mittasuhteet The Masu ehtii saavuttaa.
Vielä on aikaa ennen kuin Beben on määrä poistua yksiöstään.

Raskauskiloja on kertynyt kiitettävästi.
Tähän mennessä 13 kg.
Olo ei kuitenkaan ole tuntunut valtavalta.
Turvotuksia ei ole ollut ja oma kroppa tuntuu ihan ok:lta.
Mitä nyt masu on tiellä vähän väliä.


Paljonko teille on tullut raskauskiloja?
Onko olo tuntunut valtavalta vai onko siedettävä olo kropassa säilynyt?
Ovatko turvotukset pamahtaneet päälle vasta viimeisinä viikkoina?

3. lokakuuta 2016

Acutan palveluja testaamassa

Viikko sitten Su-Ma välisenä yönä alkoivat ylävatsakivut.
Unet jäivät hyvin vähille, käytännössä en nukkunut sinä yönä kuin hyvin pieniä pätkiä.
Oksetti ja sattui.
Maanantaina aamupäivällä oli neuvola.
Puhuin siellä asiasta. 
Epäiltiin närästystä.
Suljettiin pois raskausmyrkytys, koska muita siihen viittaavia oireita (turvotus, verenpaineen nousu, valkuaisvirtsaisuus, päänsärky, näköhäiriöt) ei ollut.
Kävin ostamassa Rennietä.
Ei apua.

Hetken päivällä oli parempi olo.
Sitten iltapäivällä huonovointisuus palasi.
Vatsa tyhjeni kiitettävästi, vaikkei ihan ripulilla ollutkaan.
Ylävatsaan sattui.
Illan aikana otin sallitun määrän (3g) Paracetamolia.
Ei mitään apua.

Ma-Ti yöllä menetin hermoni kipuun, kun nukkumista ei voinut ajatella tuskaisen olon takia.
Soitin ensin synnytyspäivystykseen ja kysyin mitä tehdään.
Koska kaikki oli ollut päivällä neuvolassa ok ja vauva liikkui hyvin, ohjasivat Acutaan.


Saavuin miehen viemänä yöllä Acutaan kahden maissa.
Ruuhkaa ei ollut, pääsin nopeasti sisään ja tapasin lääkärin.
Otettiin verikokeet, verenpaine, pissanäyte, lääkäri palpoi vatsaa, kuunteli suoliäänet.
Kurinaa kuului suolistosta.
Lääkäri halusi vielä sulkea pois raskausmyrkytyksen listalta.
Mietti myös sappivaivaa.
Tai vain vatsatautia, joka ei meinaa mennä ohi.

Hetken päästä hoitaja tuli kertomaan, että pistää kipulääkettä.
Tiedustelin, mitä lääke on.
Oxanest 5 mg, vastasi hoitaja.
Hetken mietin mielessäni, onko niin vahvalle lääkkeelle todella tarvetta.
Lääkkeen pistämisen jälkeen, n. 10 min päästä, kiittelin mielessäni lääkäriä.
Lääke humahti kunnolla päähän.
Autuas olo levisi.
Kipu katosi.
Raukeus.
Torkahdinkin ainakin tunniksi.
Tuntui hyvältä nukkua pitkästä aikaa.


Labroista ei löytynyt mitään vikaa, samoin pissa oli puhdas.
Kipua ei enää ollut, joten kotiuduin kuudelta aamulla ja pääsin jatkamaan unia omaan sänkyyni.
Vointi lähti siitä paranemaan kuluvan päivän aikana, vaikka heikko olo edelleen olikin.
Kipu pysyi poissa.

Loppupohdinta:
1. Onneksi Bebe tuntui voivan koko ajan hyvin, vaikka itse olinkin niin kipeä ja huonovointinen
2. Oxanestin saatuani en ihmettele, kuinka jotkut jäävät koukkuun vastaaviin huumeiksi luokiteltuihin kipulääkkeisiin.
Sen verran "hyvää kamaa" se oli ainakin omaan kipuuni.
Synnytyksessä aion kyllä pyytää samaa lääkettä.
Tuntui toimivan hyvin.
Toki synnytyskipu on erilaista.
Pahoinvointia lääkkeestä ei onneksi tullut, mitä se joillekin voi kuulemma aiheuttaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Odotus jatkukoon.
Tänään rv 33+2.