29. tammikuuta 2016

Lisäys apteekkipainajaiseen

Kuvitellaanpa vielä uudelleen eilisen tapahtumaa.

Olet menossa sinne ahdistavan tuttuun kotipaikkakunnan pieneen apteekkiin ostamaan raskaustestiä.
Saat oheistuotteiden (sen käsirasvan ja kissan matolääkkeen avulla) peiteltyä testiä kassalle saakka.
Maksukin onnistuu nopeasti eikä muita ole jonossa.
Tuttujakaan ei näy.
Kaikki näyttää jo lupaavalta.
Kuva otettu printscreeninä googlen kuvahausta
KUNNES...

Tajuat, että myyjä laittoi ostoset liian pieneen muovipussiin eikä raskaustesti mahdu sinne kunnolla kokonaan piiloon. :D :D

Meinasin revetä nauruun eilen, kun huomasin tämän apteekissa.
Jotenkin niin tragikoomista :D
Onneksi sain tungettua pussin omaan laukkuuni piiloon.

28. tammikuuta 2016

Kotiseudun ahdistus ja ilostus

Saavuin eilen viettämään aikaa äidin lihapatojen äärelle pitkien vapaiden kunniaksi.
Maaseudun rauha tekee hyvää ja rentoutuminen on taattu kaupungin kiireen ja hulinan jälleen.


Tänään iski kuitenkin pakonomainen tarve varmistaa vielä, että raskaustesti näyttää negaa, koska jos olisinkin raskaana vuodosta huolimatta, eivät Femarit olisi todellakaan terveellisiä vauvalle.
Noh, täällä maalla ei auttanut kuin lähteä apteekkiin, kun ei ollut testejä mukana.
Ahdistus alkoi kun tajusin, että pienen kotikaupungin apteekissa voi hyvinkin tulla vastaan tuttuja.
Hienosti testiä piilotellen ja oheistuoteitta (käsirasvaa ja kissan matolääkettä) ostaen sain testin haettua.
Ja (tässä tapauksessa) onneksi se näytti negaa, koska olen syönyt jo 2/5 Femar-kuurista.
Mutta taidanpa tästä lähtien pyrkiä asioimaan raskaustestiasioissa suuren kaupungin apteekissa. Helpottaa kun sulautuu ihmisjoukkoon.


Pienen kotipaikkakunnan haitat muistuivat mieleen, mutta onneksi pääsin todistamaan hyviäkin puolia heti tämän perään.
Menin isän kanssa sairaanhoitajan vastaanotolle hänen pitkittyneen flunssansa vuoksi.
Sairaanhoitaja epäili keuhkoputkentulehdusta ja/tai angiinaa.
Sairaanhoitaja sanoi, että lääkärille pitäisi tämän jälkeen vielä mennä.
Varovasti kysyin, kuinkahan pitkän ajan joudumme odottamaan/jonottamaan vastaanotolle.
Sairaanhoitaja naurahti, että aika lääkärille on itseasiassa jo eilen varattu isälle.
Hieman hämmentyneenä katsoimme isän kanssa toisiamme.
Sairaanhoitaja kertoi, että eilen kun isä oli luukulta käynyt varaamassa aikaa, oli sen antanut sairaanhoitaja kertonut nyt vastaanottoa pitävälle sairaanhoitajalle, että lääkäriaika olisi varmasti tarpeen. Ja niin se oli varattu jo eilen.
Tulipa hyvä mieli!
Homma toimi ja isälle saatiin oikea lääkitys!


Löytyykö muita, joita pienet tutut apteekit ahdistavat?

(Ei) yllätys, yllätys

Tämän kierron vuoto päättikin alkaa viikonloppuna iloisesti jo kaksi päivää etuajassa. 
Kierron pituus jäi siis 26 päivään.
Noh, eipähän tarvinnut jännittää, että joko pitäisi tehdä raskaustesti, jotta sen ollessa negatiivinen, voi soitella polille uutta aikaa. 

Poliajan sain varattua heti ensi viikon alkuun eli aukiolotutkimusta yritetään uudelleen. 
Toivottavasti nyt onnistuisikin, kun ovulaatioon pitäisi olla aikaa riittävästi. 
Femar-kuurin aloitin taas viideksi päiväksi viime polikäynnillä sovitun mukaan.

Kuukautisten alkamista osasin kyllä odottaa kun mahaa alkoi särkemään siihen malliin.
Liekö kuitenkin viime kierrossa saaduilla hormoneilla (Femarit +Pregnyl) ollut jotain tekemistä sen kanssa, että ovulaatiosta vuotoon saakka oli kummallisia menkkamaisia kipuja harva se päivä. 


Onko kellään muulla saadut hormonit vaikuttaneet jotenkin kiertoon tai tuntemuksiin sen aikana?

18. tammikuuta 2016

Kevennystä

Mieheni on kysellyt säännöllisen epäsäännöllisesti jo jonkin aikaa, enkö pystyisi tekemään päivätyötä  vapailla viikonlopuilla kolmivuorotyön sijaan.
Nähtäisiin ehkä useammin eivätkä aikataulut menisi aina ristiin.
Taloudellisestikin se olisi meille tällä hetkellä mahdollista.
Nykyisessä työssäni päivätyö ei kuitenkaan onnistu ja työpaikkaa en halua vaihtaa. 
Eikä työpaikan vaihto niin helppoa olisikaan nykytilanteessa.

Vasta muutama viikko sitten mieheni sanoi ääneen sen, mitä en ollut tullut edes ajatelleeksi.
"No, pystyisitkö tekemään lyhennettyä työaikaa?"

Tosiaan! 
Enpä ollut edes ajatellut!


Eikun Google laulamaan, KVTES:in sivut savuamaan ja selvittämään, millä perusteella lyhennettyä työaikaa voidaan myöntää ja kenelle. 
Sain selville, että työnantajan on pyrittävä järjestämään mahdollisuus lyhennettyyn työaikaan, mutta ei ole siihen velvoitettu. Syynä voivat olla sosiaaliset tai terveydelliset syyt.

Rohkeutta kerättyäni lampsin esimiehen juttusille.
Ja niinhän siinä kävi, että aloitan lyhennetyllä työajalla jo hyvinkin pian!
Taas oli hyötyä siitä, että esimies tietää, missä mennään, koska sekin varmasti vaikutti hänen päätökseensä puoltaa hakemustani. 

Tänään töissä työkaveri ihmetteli kummallisesti tehtyä seuraavaa työvuorolistaa ja mm. sitä, kuinka monta vapaata minulla on listassa.
(Kuka laskee muiden vapaapäivien määriä?!? Ihme kyyläystä...)
Totesin ohimennen, että muista outouksista listassa en osaa sanoa, mutta mun vapaapäivien määrä on ihan oikein ja että alan tekemään lyhennettyä työaikaa.
Onneksi ei kysellyt syytä. 
Nyppi niin paljon, että olisin varmaan todennut vähemmän ystävällisesti, että se on ihan mun yksityisasia.

Toivottavasti tuleva kevennys auttaa jaksamaan kevään, josta voi tulla rankka tutkimusten ja mahdollisten hoitojenkin vuoksi. 
Nyt suunnitelmassa on viettää enemmän aikaa läheisten kanssa, levätä ja kerätä voimia!

17. tammikuuta 2016

Tehdä

"Me ajateltiin tehdä lapsia vasta joskus 2,5 vuoden päästä."

Aha, no kiva teille.

On todella ärsyttävää, kun ihmiset puhuvat lasten tekemisestä aivan samalla tavalla, kuin tekisivät mitä tahansa.
Oletetaan, että heti kun lapsia halutaan, se onnistuu.
Ilmaisu "tehdä lapsia" saa puistatuksen kulkemaan läpi kehon välittömästi ja kiukun nousemaan.
Yritä siinä sitten hymyillä ja keskustella kevyesti aiheesta, kun oikeasti tekisi vain mieli huutaa vastapuolelle päin naamaa, että olisipa se aina niin helppoa.
Toki joillakin se menee juuri niin.
Päätetään, että tehdään lapsi ja hups, ollaan raskaana.

Toiset taas joutuvat lähes KIRJAIMELLISESTI tekemällä tekemään yhtä lasta, jotkut jopa useita useita vuosia.
Ihmetellään, miksei lasta kuulu.
Käydään läpi tutkimukset.
Toivotaan, että syy löytyy.
Joskus löytyy, usein myös ei.
Aloitetaan hoidot ja sovitaan hoitosuunitelmasta.
Käydään läpi rankkoja hoitoja, jotka koettelevat fysiikkaa ja psyykettä.
Elätellään toivoa.
Petytään kerta toisensa jälkeen.
Joskus tärppää, mutta raskaus saattaakin päättyä ennenaikaisesti.
Yritetään toipua.
Elätellään lisää toivoa ja jatketaan kuukausittaisia pettymyksiä.
Yritetään pitää elämä ja itsensä kasassa.

Ja joskus palkinto tulee lopulta.
Toivon, että me kuulumme siihen ryhmään.
Mutta kuinka pian, se on arvoitus.

13. tammikuuta 2016

Paluu alkuun

Polikäynnillä kysyin labroista, jotka otettiin ihan joulukuun lopulla.
Kaikki hormoniarvot normaaleja, eikä keliakiaa.
Ei siis selittävää sielläkään.
Kilpirauhasarvo kontrolloidaan maaliskuussa.

Koska aukiolotutkimus siirtyi, lähdetään ensi kierrossa tavallaan taas alusta suunnitelmien suhteen. 
Onneksi sentään suunnitelma on.

Ohjeeksi sain tehdä raskaustestin, kun kuukautisten pitäisi alkaa. 
Jos se on nega tai kuukautiset alkavat, soitto poliklinikalle ja ajanvaraus sinne.
Aloitan Femarit taas kierron päiville 3-7 ja heti tästä parin päivän päästä yritetään uudelleen aukiolotutkimuksen kanssa.
Toivottavasti sitten tiedetään taas enemmän.
Odottelua siis jälleen.

Pitäisi yrittää ajatella, että JOS raskaustesti on negatiivinen, mutta jotenkin tulee vain ajateltua, että KUN se on negatiivinen. 
Uskon puutetta tämään.

12. tammikuuta 2016

Ei mennyt putkeen, eikä kyllä torveenkaan

Tänään oli aika munanjohtimien aukiolotutkimukseen (salpingosanografia, SSG).

Jännittin taas aamulla ihan kuollakseni. 
Ruokaa en edes yrittänyt saada alas. 
Oksetti, kuljin levottomasti ympäriinsä.

Päästiin poliklinikalle. 
Aika myöhässä.
Odottelua.

Vihdoin lääkärin vastaanotolle. 
Lääkäri kertoi toimenpiteestä. 
Esitteli katetria, jolla nestettä ruiskutetaan.
Tulin sanoneeksi tutkimuspöydällä, että taitaa ovulaatio olla lähellä, kun jo vatsaa nippailee.
Lääkäri siihen, että hyvä kun sanoit, koska aukiolotutkimusta ei voi tehdä jos ovulaatio on liian lähellä tai juuri tapahtunut.
Ultrattiin. 
Follikkeli vasemmalla puolen jo mojovan kokoinen, kohta irtoamassa. 
Toinenkin suuri vieressä, muttei kuulemma ehdi enää suuremman matkaan. Huh.
Oikeassa munasarjassa hiljaista.
Ovulaatio oletetusti huomenna, joten ei tehty aukiolotutkimusta, ei.
Onneksi lääkäri sanoi, ettei vahinkoa tule, koska aloitetaan hoidon jatko jo tähän kiertoon.
Määräsi Pregnyl-injektion varmistamaan munasolun irtoamisen.
Tänään pitäisi pistää. 

Hoitajan vastaanotto.
Hoitaja alkoi kertomaan pistämisestä.
Kysyi melkein heti, että onko sulle pistäminen tuttua.
Ilmeeni vissiin kertoi, että hohhoi, eikai tuo kerro kaikkea ihan alusta alkaen.
Kerroin, että harva se päivä pistän injektioita töissä.
Hoitaja antoi ohjeen ja reseptin käteen ja päästiin lähtemään.



Pistin illalla. 
Ensin pyysin pistämisen osaavaa kaveria pistämään, mutta pistinkin itse. 
Henkinen tuki oli tarpeen.
Ihonlävistys meni suht helposti.
Mutta miksei kukaan kertonut, että lääke kirvelee!? AUTS.

Huomiseksi määrättiin "kotiyhdyntöjä".
Huvitti tuo sana.
Miksi edessä tarvii olla tuo "koti"-liite.

5. tammikuuta 2016

Joustoa

Vasta muutaman kerran olen joutunut taktikoimaan työvuorojani lääkärikäyntien, tutkimusten tai labrassa ravaamisen vuoksi. 

Jatkossa on kuitenkin hyvin todennäköistä, että polikäyntejä yms. tulee osumaan yhä enemmän työpäiville ja vapaapäiviä/työvuorovaihdoksia tarvittaisiin. 
Pelonsekaisin tuntein odotan, kuinka saan kaiken järjestymään. 

Tähän mennessä taktikointi on ollut vielä aika helppoa.
Asiaa helpottaa se, että osastonhoitajalle olen jo puhunut suoraan vapaatarpeideni syistä ja hän yrittää joustaa parhaansa mukaan, että saisin vapaata oikeille päiville ja ajoille. 
Jossain kohtaa työkaverit (se suuuuri osa, joka ei tiedä) voivat kylläkin alkaa ihmettelemään. 
Pitää vain ilmeisesti pyrkiä pitämään matalaa profiilia, koska en halua asiasta kertoa kaikille.



Kuinka olette onnistuneet yhdistämään työt & tutkimusajat, lääkärikäynit, labrassa ravaamiset..?

4. tammikuuta 2016

Täyttä kultaa


Heittäkää arkulle varoen multaa,
siellä on mummo,
siellä on kultaa. 
<3




Hautajaispuheessa muisteltiin, kuinka tärkeitä lapsenlapset olivat aina mummolle olleet. 
Ikävän ja surun lisäksi itkin siis myös pettymyksestä, koska olin niin kovasti toivonut, 
että mummo olisi saanut nähdä lapsenlapsenlapsensa. 

2. tammikuuta 2016

Femar (Letrotsoli)

Tänään on Femar-kuurin kolmas päivä, enää kaksi päivää jäljellä.
Oon melkein jopa yllättynyt, kuinka normaali olo on ollut.
Odotin jotenkin pahoja sivuvaikutuksia. 
En tiedä miksi.
Väsyttänyt on, mutta uudenvuoden valvomisten ja töiden uskoisin väsyttäneen ensisijaisesti.
Ja vessassa oon hypännyt. Toki oon voinut juodakin enemmän viime päivinä.

Yritin lueskella, onko muut kyseistä valmistetta käyttäneet saaneet sivuoireita, mutta onneksi hyvin vähän löysin mitään. 

Dextran sivuilta kertailin tietojani siitä, kuinka Femaria syödessä estrogeenipitoisuus laskee hetkellisesti ja se saa aikaan aivolisäkkeen toiminnan tehostumisen. 
Siitä seuraa se, että munarakkula lähtee kasvamaan ja tapahtuu ovulaatio. 
Femarin sanotaan olevan teholtaan parempi kuin klomifeeni, joka on käytetyin ovulaatiolääke.
Se on ilmeisesti myös halvempi, helppokäyttöisempi ja sillä on vain vähän sivuvaikutuksia. Monisikiöraskauden riski on myös pienempi kuin klomifeenilla.

Mielenkiinnolla odotan, meneekö koko kuuri yhtä kivuttomasti. 
Kohta on jo aukiolotutkimuskin ja samalla ultrataan ja katsotaan onko ovulaatiota tapahtumassa/tapahtunut. 
Aika lailla just silloin aukiolotutkimuspäivänä pitäisi laskelmien mukaan ovulaatio tapahtua.




Onko kellään kokemuksia Femarin aikaisista tuntemuksista / sivuvaikutuksista?