20. elokuuta 2016

Ei-toivottuja diagnooseja

Pakko se oli tunnustaa.
Minä, hyvin nukkuva ihminen ja päiväunien paras kaveri, en nuku.
En kunnolla yöllä.
En päivälläkään.

Illalla uni on hukassa.
Yöllä herään hyvin moooonta kertaa.
Aamulla uni ei kestä pitkään.

Äkkiä alkaa vointi heiketä ilman unta. 

Yritin sinnitellä ensi viikon neuvola-ajalle.
Onneksi kuitenkin päädyin soittamaan neuvolan terveydenhoitajalle jo nyt loppuviikosta.
Terkkarini sanoi, että ehdottomasti jäät heti pois töistä ja lepäät.
Helpotti, kun asiaani ei väheksytty, vaan otettiin vakavasti.

Sairaslomalla siis ollaan.




Pää-kainalossa-töihin -ihmisenä tuntuu hankalalta myöntää, ettei jaksa mennä töihin.
Tai olla töissä.
Pää on ollut sumussa.
Työpäivistä on selvitty, mutta kotona ei olekaan jaksanut mitään.

Toivottavasti tämä on vain joku raskauden aikainen ohi menevä vaihe!!
Tänään menossa rv 27+0.

Muilla vastaavia kokemuksia raskauden ajalta?

4 kommenttia:

  1. Mulla oli unettomuudesta ogelmaa juuri tuossa puolenvälin aikoihin ja jouduinkin olemaan viikon sairaslomalla ja sain vielä unilääkkeitä, että sain nukuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli toivotaan, että tää menee nopeasti ohi :)

      Poista
  2. Mää taisin lopettaa työt 32. viikon jälkeen, kun paikat oli kipeet ja uni oli mitä oli, tai siis lähinnä ei ollut. Noilla viikoilla, ehkä joku 24-30 oli taas käveleminen aivan järkyttävää tuskaa ja kesti hirmu kauan päästä töissä paikasta toiseen ja piti koko ajan lepäillä. On tuo kyllä hurja koetus naiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt tää vasta alkaa painaa. Tähän asti menny todella helposti. :)

      Poista