20. marraskuuta 2015

Taakan jakoa

Olin miettinyt sitä jo pitkään. Ja pohtinut eri kanteilta.
Päädyin kuitenkin tekemään sen.
Se tuntui helpottavalta, pieni osa taakkaa sai uuden jakajan.

Rohkaistuin kertomaan esimiehelleni, että meillä joulukuussa on alkamassa lapsettomuustutkimukset ja mahdollisesti hoidot. 
Sanoin, että hänen on mielestäni hyvä tietää, jos tutkimukset tai hoidot poikivat sairaslomia.
Hän ymmärsi, oli iloinen kun kerroin. 
Kertoi kuulleensa, kuinka tutkimukset ja hoidot voivat olla psyykkisesti ja fyyseisesti. Halusi olla tukena.

Tuli hyvä mieli. 

Kuinka laajasti olette kertoneet lapsettomuusasioista lähipiireillenne?

10 kommenttia:

  1. Me ollaan pidetty todella salassa.. Kaksi minun kaveria ja perhe tietää. Ei muut. Töissä ei tulisi mieleenkään, kaikki asiat juorutaan samantien :( enkä usko että saisin tukea tai ymmärrystä esimieheltäni.
    Ihanaa, että siellä ymmärrettiin ja sait hyvän vastaanoton asialle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi ettet koe että voisit saada ymmärrystä ja tukea esimieheltäsi :/
      Onnea on kyllä ihana esimies :)

      Poista
  2. Minäkin kerroin pomolle, koska oli helpompi kysyä sairaslomaa yms. Pomo oli iloinen että kerroin ja olin avoin. Kukaan muu ei työpaikalla tiedä. Vanhempani ja hyvä ystävä tietää, muiden ei tarvi tietää. Kerron kyllä vähän jos joku kysyy suoraan, mutta ei kukaan ole kysynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuosta syystä mäkin ajattelin et kerron. Helpottaa kun voi suoraan sanoa niin ei esimies turhaan ihmettele kun muuten tunnolliselle työntekijälle (ainakin oon omasta mielestäni :D ) saattaa alkaa tulemaan sairaslomia.
      Mun ihan muutama työkaveri tietää kans, mutta sitä oon paljon rajannut, koska en kans halua et alkavat asiasta keskenään mahdollisesti puhumaan...

      Poista
  3. Löysin blogisi juuri ja luin sen yhdeltä istumalta läpi. Hyvä kun pomosi suhtautu niin kivasti. :) Olen itse miettinyt aivan samaa, että missä vaiheessa kertoisin pomolleni tulevista tutkimuksista ja kuinkahan hän suhtautuu. Vähän jo mietityttää, että miten töistä pääsee kaikille lääkärikäynneille.
    Meillä on yritystä takana melkein vuosi ja tutkimuksiin ollaan menossa helmikuussa. Ollaan siis aikalailla samassa tilanteessa. :/ Sulla on täällä blogissa paljon samoja ajatuksia mitä mullakin, esim. tuosta kuinka ärsyttävää on, että läheiset käskevät stressata vähemmän. Se on tosi, tosi rasittavaa! Meillä yrityksestä tietää aika moni läheinen mikä on toisaalta ollut hyväkin, kun välillä on pakko saada jollekin näitä asioita puhua, vaikkei näitä oikein kukaan muu ymmärrä, kun saman kokenut.
    -Mustikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne! :)
      Tää on hyvä kun tätäkin kautta voi saada vertaistukea. Onneks on meitä, jotka on samassa tilanteessa niin voidaan ymmärtää toistemme tän hetkisiä tunteita :)
      Mullakin parhaat ystävät (ja tietysti perheet) tietää hyvinkin paljon, mut en oo kokenu et haluisin puhua suuremmalle porukalle.

      Poista
  4. Mitä pidempään lapsettomuus kesti sitä useamalle kerroin, ihan vaan yleisen tiedottamisen kannalta. Loppuvaiheessa kommentoin ihan tuntemattomillekin asiasta, kun kuulin jossain puhuttavan lasten tekemisestä tai suunnittelemisesta. Kai lapsettomuuden kanssa tuli myös jotenkin niin sinuiksi, että siitä pystyi puhumaan avoimesti. Tosin vaikka nyt raskaana olenkin olen jatkanut samalla linjalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät edes vähän paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tekis mieli jo tässä vaiheessa välillä valaista ihmisille et aina ei kaikki mene suunnitellusti. Mut nyt tuntuu hyvältä kun vaan nää tän hetkiset ihmiset tietää :)

      Poista
  5. Mulla just toisin päin kuin Helmillä :D enemmän vain sulkeutuu tästä aiheesta vuosien kuluessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toikin on varmasti totta!
      Saa nähdä miten meidän kohdalla menee :)

      Poista