Kun menet pois

Rakkaan ihmisen lähestyvän poismenon seuraaminen on herättänyt paljon tunteita. 
Surua...
Ikävää jo etukäteen...
Pelkoa siitä, koska kuulemme suru-uutisen...
Kiitollisuutta yhdessä koetuista hetkistä...

Lasta toivoessa yksi pahimmista tunteista on kuitenkin ollut pettymys itseen, omaan kroppaan, tilanteeseen.
Miksei kaikki voinut mennä niin, että olisin raskautunut nopeasti ja helposti?!

Minulle olisi merkinnyt hyvin paljon, että juuri tämä rakas ihminen olisi ehtinyt nähdä meidän lapsemme. <3

Muttakun ei.

Itkettää ja kiukuttaa niin, etten osaa edes sanoiksi pukea.