9. maaliskuuta 2016

Kysymyksiä & PP9

Joko nyt?
Entä nyt?
Miksei nyt?
Ensikuussa?

Kuinka pitkälle elämää uskaltaa suunnitella?
Onko järkevää tehdä suunnitelmia vuoden päähän, kun mistään ei voi olla varma?
Vai pitääkö pidemmän tähtäimen suunnitelmista luopua?
Elää hetkessä ja päivä kerrallaan?
Uskaltaako esim. lomareissua varata yli puolen vuoden päähän?
Mitä jos se joudutaan perumaan?
Entä jos raskautuisinkin?
Uskaltaisinko raskaana edes matkustaa valittuun kohteeseen?

Kyselyikä menossa taas vaihteeksi.



Menossa PP9.
Vatsakipuja on edelleen lähes päivittäin.
Muistuttavat menkkakipuja.
Mitään raskauteen viittaavia oireita en ole huomannut.

Eilen lääkärin piti katsoa kilpirauhaslabrani.
Vielä tänään ei kirjettä tullut jatkosuunnitelmasta lääkityksen suhteen.
Ehkä huomenna?

Muilla kyselyikää havaittavissa?

6 kommenttia:

  1. Ei minusta ainakaan kannata liikaa rajoittaa elämää pelkän raskaushaaveen takia. Kyllä kaikesta aina selviää, kun tositilanne iskee. Matkastakin saa varmasti rahat takaisin jos ei oikeasti pysty matkustaa. Tai ainakin osan rahoista. Se on ehkä pienin murhe siinä kohtaa kun elämänsä suurin toive toteutuu :) Reippaasti vaan tekemään tulevaisuuden suunnitelmia, ettei elämä mene liikaa vain kuukautiskiertojen mukaan. Kaikesta selviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin toisaalta ajattelin, että ei elämää voi jättää elämättäkään :)

      Poista
  2. Hei! Ei kannata lykätä elämää ja suunnitelmia mahdollisen raskauden takia, tai sitä mieltä minä ainakin olen. Me yritettiin raskautta 3 v ennen onnistumista. Nyt menossa rv33. Tänä nyt siis 3,5 vuodden aikana ollaan tehty Amerikan keskilännessä yksi road trip (oltiin reissussa kokonaisuudessaan 1,5kk ja yöpymiset suurimmaksi osaksi leirintäalueilla teltassa, mikä olis ollut aika raskasta raskaana), yksi keskieuroopan road trip (oltiin 3vk, monia kaupunkeja ja Alppeja ja vaellusta Sveitsissä ja Itävallassa) ja nyt viimeisimpänä oltiin 2kk reissussa, jonne lähdimme n. rv:lla 6. Raskaus siis tuli täysin puskista 1,5 vk ennen lähtöä. Matkustettiin junalla Siperian läpi Mongoliaan, siellä reissailtiin tosi periferiassa muutama viikko, sitten Kiinaan ja Kiinan läpi Hong Kongiin, josta lennettiin vielä 2 viikoksi Japaniin. Japanissa reissattiin myös junalla ja bussilla se pari viikkoa mm. hienoissa vuoristoissa. Viimeinen matka oli alkuraskauden pahoinvoinnin takia fyysisesti ja henkisesti raskas, mutta kokemisen arvoinen, kyseistä matkaa kun oltiin suunniteltu jo muutaman vuoden ajan. Kyllä harmittaisi, jos nämä reissut olisivat jääneet tekemättä ja kokematta raskauden toiveen tai alkamisenkaan takia. Sitäpaitsi nyt mä voin kertoa mun tulevalle lapselle (nyt alan jo uskoa, että kyllä hän vielä syntyy), missä hän on mun mukana jo kulkenut. Mä mm. eksyin Mongoliassa metsään ja pelastauduin yön kylmältä pakkasselta ja susilta, kun löysin pähkinänkerääjien leirin metsästä, jossa sain yöpyä teltassa. Ja koko ajan mietin, että jos tämä raskaus jatkuu ja tämä sikiö syntyy, niin saan kertoa hänelle joskus, mitä kaikkea ollaan yhdessä koettu.:) Eli siis mun mielipide on, että rohkeasti vaan suunnittelemaan ja tekemään kaikkea. Elämää se on joka päivä, ja jos jättää kivat jutut tekemättä raskauden toivossa, niin voi menettää aika monta hienoa ja ainutlaatuista kokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja reissuja ootte tehneet! Täytynee itsekin pyrkiä kasvattamaan kokemuslistaa :)

      Poista
  3. Ihan samoja asioita täälläkin mietitään. Me ollaan mietitty parin viikon ulkomaan matkaa loppuvuoteen, mutta entä jos oonkin raskaana sillon tai ollaan juuri IVF-hoidoissa. Jos niihin joudutaan niin eihän sitten varmaan mihinkään halua lähteä kesken hoitojen. Välillä tuntuu ihan tosi rasittavalta, kun mistään ei tiedä mitään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalia mietintöjä todellakin. Mutta koitetaan uskaltaa elää silti, vaikka kaikki onkin epövarmaa! :)

      Poista